Viikko 40

2–6.10

Nuuksion vaellusviikko

Koko viikkoa leimasi hyvin Reijan Karkkilan murteella esittämä lausahdus torstai-iltana:”Mää ruvin jo ihmettelemään, että loppuuks tää sare lainkan.”

Retkelle oli asetettu seuraavat tavoitteet:

·      * Kansallispuisto tutuksi

·      * Osaa suunnitella ja toteuttaa lyhyen syysvaelluksen ryhmälle, jolla vähän kokemusta

·      * Oppaana toimimisen taidon lisääminen

·      * Suunnistaminen ja kartanluku

·      * Uusien luontoelämysten kokeminen

Teemat

·      * Luontokuvaus

·      * Suunnistus

·      * Luonto

·      * Hätämajoite

Retki oli jaettu kahteen ryhmään ja kahteen kouluttajaan, jotka vaihtaisivat ryhmiä keskiviikkona lounaalta. Meidän alkuviikon oppaaksi tuli Joel Ahola - retkeilytoimittaja, tietokirjailija, valokuvaaja, esitelmöijä, asiantuntija, konsultti ja maanmittauksen DI / kartoittaja. Kaiken kukkuraksi hän saa testattavakseen kaikenlaisia varusteita, joista sitten tavarantoimittajat toivovat hänen kirjoittavan lehtiinsä. Viikon ensimmäinen mietelause lipsahtikin Joelin suusta.

” Tua noin, ei tää loue toimi ilman tota keskisalkoa.”

Eikä siinäkään vielä kaikki. Hän on myös innokas metsästäjä ja suurriistayhteyshenkilö. Supikoiraloukutus tuntui olevan kovinkin lähellä sydäntä Espoon keskustassa. Missä se sitten on, jäi vielä selvittämättä.

Loppuviikon vastuun ryhmästämme otti tuttu ja turvallinen Saarijärven Keijo. Luontohavaintoja tehtiin soljuvasti niin kuin myös kuunneltiin Keijon viisauksia kevyellä Etelä-Pohjanmaan murteella. Taas sain raapustaa päivän mietelauseita muistikirjaani.

Viikko oli monessa mielessä opettava – ei vähiten siksi, että opin miten minä itse ja minun varusteet toimivat ääriolosuhteissa – tässä tapauksessa jatkuvassa sateessa. Onnekseni sain huomata, että molemmat toimivat kohtuullisen hyvin. Se, missä minullakin lienee melko lailla edelleen oppimista, on tuo ryhmän erilaisuuden sietäminen. Tähän väliin taas yksi viikon mietelause Keijolta.

”Nyt kun tullaan takaaisin sivistyksen parihin niin Rami saa puhua vain silloon, kun sille annetaan lupa. Ja silloonkin äänenvoimakkuus saa olla maksimissaan 20 desiipeliä.”

Taisi Keijoakin ihan loppumatkasta vähän tympiä Ramin jatkuva kovaääninen häslääminen, kun äityi kaikkien kuullen moiseen, melko osoittelevaan lausuntoon. Aiheellinen kuitenkin.

Toinen lause, mikä jäi elävästi mieleen Keijolta, oli kun päivän johtajat pitivät neuvonpitoaan.

”Nuuksiossa on sillätavalla heleppua, notta jokaisen lammen ja järven yhdistää poloku. Ja jokaasen järven ja lammen rannassa menöö poloku.”

Mutta Kansallispuistoon tutustuminen aloitettiin Joelin ja kameran opastuksella. Aika paljon enemmän olisimme varmaankin saaneet, jos ei olisi niin paljoa satanut. Mutta kyllä Joel sai ainakin minut katsomaan maisemia ja yksityiskohtia hieman uudesta kuvakulmasta. Kiitos siitä. Ohessa muutama otos puhelinkameralla, mistä olen aika ylpeä.

Joel: ”Jos sää otatkin kuvan hieman - tua noin - eri kulmasta kuin mitä normaalisti, niin saattaa olla hyvä lopputulos.”

Joel: ”Kameralla voi ottaa kolmelaisia kuvia: Maisemakuvia, potretteja ja yksityiskohtakuvia.”

Kuusikon kansaa käräjillä

Joel: ”Kyllä mun jutut menee aina kuva edellä.”

Koko viikko aukaisi minulle toisaalta Nuuksion monimuotoisuuden ja toisaalta kuluneisuuden kasvot. Tavallaan sääli, mutta minkäs teet, jos vierailijoita on vuosittain puoli miljoonaa; kuluuhan siinä paikat.

Reittisuunnittelu varmasti onnistuu ja toteutuskin tuollaisessa paikassa, missä on moninaiset palvelut lähellä.

Opastaidot ja lähestymiskulmat alkavat valjeta myös minunkaltaiselle hitaalle hämäläissielullekin. Siinä mielessä tosi opettavainen reissu. Kun päässä kuuluu naks, niin silloin oppii. Voi kunpa kaiken voisi vain tallentaa kovalevylle myöhäisempää käyttöä varten.

Suunnistustakin pääsin taas harjoittelemaan. Onneksi nyt rauhallisesti ja harkiten. Ja sieltähän sitä tulostakin alkoi tulla. Toki vielä johdin porukkaa hieman harhaan sateessa.

Hätämajoitteista juteltiin viimeisenä iltana Keijon kanssa muutama sana. Niistä kuulemma lisää talvemmalla.

Kaiken tämän lisäksi opin, että nyt kannattaisi tehdä

·      kooste oppaan priifistä ja vakioselityksistä ja tarinoista

o   Esittely, tehtävä, tarkoitus, raffi reitti, eka etappi, vaaratilanteet, ea etc.

o   Alkulämmittely, tauko ekan 200-400 metrin jälkeen

o   Seuraa spirittiä, jaksamista

o   Tauota tarpeeksi, muistuta juomisesta ja syömisestä

o   Viimeinen tauko 200-300 metriä ennen päämäärää, jolloin

§  Mitä tehdään, kuka tekee mitä kun saavutaan

§  Mitä sitten

§  Ja tulopriifi ja toimet

·      Suunnitelma koko retkestä

n  Tältä näyttää nuotiopaikan puupino, kun Erä- ja Luonto-opas on viimeinen lähtijä.

Huima viikko ja kokonaisvaltainen kokemus. Eikä niin paljoa konkretiaa, ettei vähän kauneuttakin:

"Jos kallistan vähän päätäni tällälailla, niin oonko mää suoremman näköinen vai kauniimpi?"

Viikon viimeisen mietelauseen lausui Sakke Haltian kahvilassa.

”Tää henkilökunta on niin kuivaa, että niitten kannatais hankkia yhteinen palovakuutus.”

Liekö ollut hieman pettynyt palvelun laatuun?

Nyrpeä kuin revitty Pakurikääpä.