29.9.

Perjantai

Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantai! (Jos joku muistaa vanhaa radio- ohjelmaa nimeltään Pullakuskit).

08.00 Sienet ja käävät- tentti. Kaikki osallistujat suorittivat tentin 80%:sti. Hyvä me!

Heti tentin jälkeen sovittiin 2.0:n pelisäännöt, jotka alla.

Samalla sovittiin seuraavaa: Nuuksion viikon jälkeen määritellään yhteisesti, mitä sitten tapahtuu, jos joku/jotkut eivät näytä taipuvan sovittuihin pelisääntöihin. Muistutus tästä kalenteriin!!!

Sitten meidän ryhmä lähti rannalle kokkaamaan Miian opastuksella. Ja siellä tehtiin ruokaa ja syötiin ja tarjoiltiin suunnistusryhmällekin tuotoksia. Hyvää oli taas.

Lounas- ajan jälkeen kuunneltiin Keijon ensi viikon infopläjäys, joka löytyy kahdesta seuraavasta slidesta.

Loppupäivä tehtiin rannassa jälkkäreitä ja syötiin ne. Taas oli hyvää.

Olen näihin tarinoihin kerännyt päivän mietelauseita. Tälle päivälle niitä kertyi useita Keijon suusta. Taisi Upseeri hieman tuohtua varsin yksityiskohtaisista kysymyksistä. Tässä näitä päivän mietelauseita:

" Jos tunnissa onnistutta vääntämään viidelle hengelle risukeittimelä lounaan, niin se on ihan fine. Mutta jos ette ole valamiita tunnin päästä, niin minä väännän teitä nenäästä".

" Tajunnan ahtauden takia tätä ei ole vielä opetettu teille. Se opetetaan myöhemmin".

" Te syöttä vaikka Karjakaivossa, elekää sitä nyt miettikö".

" Mitäs ohjelmaa olit ajaatellu"?

28.9.
Torstai

Suunnistusharjootuksia aamusta.
Ensin mitattiin jokaisen askelparien määrä sadalle metrille, että olisi helpompi arvioida etäisyyksiä maastossa. Unohdettua kansanperinnettä, mikä auttaa huomattavasti perille löytämistä. Varsinkin kun sen yhdistää tarkkaan kompassisuuntaan, maaston lukuun vrt. kartta ja kiintopisteiden hyväksikäyttöön. Niin se vaan on heleppoa tämä suunnistaminen. Näin siis Keijon ja Jonen opeilla rantaan, missä puoliluokka oli valmistanut meille erälounaan. Kiitos siitä, kyllä maistui.

Iltapäivällä henkilökohtainen viiden rastin rata. Kolme ensimmäistä suoraan polkuja ja kompassisuuntaa käyttäen. Nelosella karkea suuntavirhe, mistä seurasi 45 minuutin rastiharhailu. Löytyi, mutta heti sen jälkeen kompuroin kivikossa säären avohaavalle ja vasemman nilkan muljuun. Oli pakko istua mättäällä muutama hetki kylmä sammal nilkalla turvotuksen estämiseksi. Noh, viitonen taas suoralla kompassisuunnalla ja Opistolle.

Väsättiin Nuuksion ennakot valmiiksi ja lähetin ne Jonen sähköpostiin.

Kävin vielä noutamassa iltatähden Klaukkalasta, tein meille ruokaa ja sitten aloin kuivaamaan lupaamiani kasviksi huomiseksi/Nuuksion raaka- aineiksi. Vielä pitäisi kerrata sieniä huomisaamuksi tentin läpimenon toivossa.

Päivän mietelause taas kerran: "Rastien kiertäminen kestää tunnin jos mänöö kun tikka pönttöhön".

P.S. tänään taas tällainen kuvaton päivä. Heh.

27.9.
Keskiviikko

Aamulla Pade kävi ilmoittamassa, että kaikki pääsivät läpi MATUPA- tentistä. Kortit tulevat muutaman viikon kuluessa ja uusinta tässä kortissa on vasta 5 vuoden kuluttua. Luokasta kuului helpotuksen huokauksia.

Keijo jatkoi päivää Sipoonkorven suullisella purulla. Jone komppasi. Toki olimme jo palauttaneet reflektoinnit vaadittuun päivämäärään mennessä - noh ei ihan kaikki - mutta opet olivat kuitenkin harkinneet, että on aiheellista käydä asiat läpi myös naamasta naamaan.

Mitä opin Sipoonkorvesta? Kaksi tärkeintä osaltani ovat
1. Kun olet johtaja, niin määrittele ryhmälle tehtävä sekä pelisäännöt
2. Kannattaa mennä sinne, minne kompassi näyttää

Aamupäivän mietelause: "Mitä tämmöönen reissu voisi maksaa asiakkaalle"?

Miia puhui tunnin eräruokahygieniasta ja kertoi, että teemme yhden päivän rannassa ruokaa ensiviikon ryhmäruokavastuita ajatellen.

Keijo jatkoi Nuuksion suunnittelulla. Ensiksi meidät jaettiin Jonen suosiollisella avustuksella kahteen/neljään ryhmään. Jako alla.

Joel Ahola on kuulemma SE retkeilijä, joka testaa ja kirjoittaa varusteista sekä tekee karttoja; mm. tämän Nuuksion kartan. Kohta tutustutaan.

Sitten asetettiin tavoitteet ensi viikolle. Ne ovat alla.

 Heti perään pari slidea ennakkotehtäviä.

Keijo kävi läpi lounas-, vesi- ja yöpymispaikat. Sitten ryhmillä suunnittelemaan. Tehtiin pari tuntia hommia ja saatiin raffia aikaiseksi reitistä, majottumisista, vetovastuista, muutamasta infosta ja ruoista. Osalleni lankesi riskianalyysin ja turvallisuussuunnitelman alustaminen huomiseksi. Tämän lisäksi lupasin kuivata lihaa ja kasviksia yhteiseen käyttöön, koska muut ryhmän jäsenet katsoivat, että minun ei tarvitse tehdä maastossa ruokaa. Noh hyvä niin. Totuus taas saattaa olla ihan toinen keliakiaruokalistoineen, mutta siitä tuonnempana. Joku varasuunnitelma minulla ainakin yhden ruokailun osalta pitää olla joka tapauksessa. Heh, taidan kuivata kaalia ja sipulia. Niistähän tulee mainio soppa!

Iltapäivän mietelause: "Nuuksioseura on valinnut Nuuksion ötökäksi Vanamon".

26.9.
Tiistai

Yrttimumolassa meidän ryhmä säntäsi suolle rahkasammalen ja suopursun metsästykseen. "Karpaloitakin voisi tuoda, jos sellaisia löytyy", tokaisi mummo.

Ja kyllähän niitä löytyi. Ja oikein olan takaa.

En meinannut saada muuta ryhmää enää takaisin autolle, kun oli niin paljon karpaloita. Kuvassa kerääjät ovat olleet saman neliömetrin alueella jo yli kymmenen minuuttia.

Yrtimummolla oli muutamia kivoja vinkkejä. Esimerkkinä nostan jalkakylvyn: Rahkasammalta ja suopursua, lämmintä vettä ja jalat kylpyyn. Retkellä voi hemmotella väsyneitä jalkojaan, kun laittaa emmeet muovipussiin ja jalat perässä. Meinaan koittaa, kuulostaa rentouttavalta turvonneille ja väsyneille jaloille.

Mummo tarjosi meille myös yrttikeittoa. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt; eihän kaali, porkkana tai peruna eikä eri sipulit mitään yrttejä ole. Minulle on opetettu, että jos ruoan nimi on vaikkapa yrttisoppa tai kaalisoppa, niin 70% keiton raaka-aineista pitää olla sitä, mitä tittelissä sanotaan. Sama juttu jälkiruoassa. Pihlajanmarjashotti, missä oli mm. jugurttia aivan varmasti enemmän kuin pihlajanmarjoja. Ainakin värin ja maun perusteella. Noh, minähän nyt olen tällainen...

Lounaan jälkeen pidettiin sieninäyttely. Mari laittoi ainakin minun pääni aivan sekaisin. Ja nyt en tarkoita sitä miellyttävää sekaisinoloa, vaan niin paljon tietoa eri sienistä, että minun oli pakko siirtyä syrjään, ettei vaatimattomat oppini sienitenttiä varten olisi ihan sekoittuneet infotulvaan.

Kylläpä se meitin Mari tietääkin TODELLA paljon sienistä!

Hieman jäi sekava tunnelma koko päivästä. Liekö siitä johtuvaa, kun olin eilisen toipilaana kotona.

Päivän mietelause: "Meitä on moneen junaan, ja osa jää asemallekin."

25.9.
Maanantai

Tämän päivän makasin kotona. Tällä järjestelyllä pyrin siihen, että en vaarantaisi loppuviikon opiskeluja enkä myöskään ensiviikon Nuuksion reissua. Toisaalta harmittaa melkoisesti Yrttimummon tarinoiden missaaminen, mutta onneksi aihetta riittää myös tiistaille.
Nyt illansuussa tuntuu siltä, että tein viisaan päätöksen. Olo on voimistunut, ja uskon pärjääväni loppuviikon Opistolla suunnitelmien mukaisesti.

Päivän mietelause: "Sairaudet on järkevintä hoitaa etukäteen".

22.9.

Perjantai

Aamulla palautetilaisuus Pauliinan kanssa 3.7:sta. Hyvin meni, sain ylistävän palautteen ja osaltani tämä näyttö on valmis. Ei tarvitse tehdä sen eteen enää mitään. Jee!! One down, three to go.

Sitten koko päivä Paden MATUPAA luokassa. Väsymys painoi silmiä, ja pakko oli oikein ponnistella, että pysyi valppaana. Asiaa oli todella paljon. Onneksi asia on minulle aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen ansiosta tuttua. 

Muistin jopa ottaa yhden kuvan niistä monista slideista.

Tyydyn niputtamaan koko päivän annin yhteen mietelauseeseen, koska sain tentistä täydet pisteet.

Päivän mietelause: "Myös asiakkaan perustarve on turvallisuus".

21.9.
Torstai

Tänään oli ensimmäinen näyttö. 3.7 Pauliinalle. Huomenna palautetilaisuus 08.00. Saas nähdä...

Tästä ei muuta. Asiakkaat olivat mukavia. Emmi oli aivan mahtava avustaja!!!! Parempaa olisi vaikea kuvitella.
Vähän väsyttää nyt, enemmänkin henkisesti.

Päivän mietelause: "Rauhallisesti asiakkaiden edessä".

Näihin (kuviin ja) tunnelmiin.

20.9.

Keskiviikko

Tänään ulkoiltiin Mr. sauvakävelyn johdolla. Pade puhui aamupäivän - hoh hoijaa -

ja punnersi Gerin kanssa iltapäivän. 

Rehellisyyden nimissä taisi koko päivä mennä vähän ohi, kun mielessä oli jo huominen näyttökoe.

Päivän mietelause: "Sauvakävelyn tulee olla ennenkaikkea eleganttia".

19.9.
Tiistai

Aamupäivällä oltiin Marin kanssa päät pyörällä Torstain Näyttökokeesta.
Iltapäivällä saatiin EA1 päätökseen. Tyydyn laittamaan siitä poikkeuksellisesti vain kuvia muistoksi tapahtuneesta.

Sakesta pidetään hyvä huoli

Koostetta opitusta

Ennakkotehtäviä EA2:lle

Summa summarumeja

Ja ymmärtääkseni kaikki läpäisivät lopputentin!!! Hyvä me!!!

Päivän mietelause: "Herätä - Hälytä - Hengittääkö".

Käivin koulun jälkeen ostamassa raaka- aineet 20 pax tilaisuuteen, ja tein vähän misiksiä.

18.9.
Maanantai

Aamupäivän puhumisesta vastasi Pade. Jonekin sai aina väliin tuikattua jotain. Mutta siis Pade haasteli laskutuspropagandaa, Vaude- propagandaa ja sitten sitä varmaa aihetta, jolla saa jopa opaskurssin hiljaiseksi: Näyttökoeasiaa. Mutta ennen sitä kerrattiin seuraavien kolmen viikon ohjelma, missä kohdalleni osuu heti torstaina ensimmäinen näyttö. Yritin olla oikein keskittynyt, että onnistuisin tekemään edes jotakin oikein näytön hallinnollisiin papereihin Paden pikakelauksen opeilla.
Tällä viikolla siis EA1 loppuun, näytön valmistelua, sauvakävelyohjausta, näyttö ja MATUPA. Ensi viikolla kaksi päivää yrttimummoa ja loppuviikko retkeilyä, erätaitoja, suunnistusta ja seuraavan viikon Nuuksion suunnittelua luokassa sekä 29.9. klo. 9.00 ensimmäinen tentti Sienet, käävät ja jäkälät. Nuuksion retki on siis koko sitä seuraavan viikon alkaen Haltian esittelyllä.

Siitä Paden saarnasta näytön hallinnollisista papereista sen verran, että päähän jäi tällä ensimmäisellä kerralla seuraavaa:
1. Tutkintosuunnitelma ja ammattitaidon arviointi
Substanssiosaaminen, välineiden ja varusteiden hallinta, turvallisuus, suunnittelu/asiakkaan tarve, opastus/asiakaspalvelu/kestävän kehityksen huomioiminen, tapahtuman tuottaminen ja kustannusten muuttaminen saataviksi hyvällä katteella sekä oma arviointi toiminnasta eli itsearviointilomake. Kohdallani 3.7:n kyseessä ollessa tämä on melko selvää ja rutiinia.

2. Tuotekuvaus / Tuotekortti
Tuotteen nimi/myyntiesite ja kuvaus tuotteesta myyntiargumentteineen=hissipuhe. Kesto, toteutusaika sää- ja vuodenaikavarauksineen, kieli/kielet, vaativuustaso, asiakkaan varusteet ja välineet, hinbta per hlö/ryhmä minimeineen ja maksimeineen, mitä hintaan sisältyy ja lisäpalveluiden mahdollisuus, peruutus- ja maksuehdot sekä myyjän nimi ja yhteystiedot.
Katson, että kyse on asiakassopimuksesta. Ei pitäisi olla liian vaikeata tämäkään kun noita tarjouksia, esisopimuksia, sopimuksia ja tilausvahvistuksia on tullut joskus jo tehtyä.

3. Tuotteen toteuttamissuunnitelma
4. Turvallisuus- ja pelastautumissuunnitelma
5. Riskianalyysi
6. Hinnoittelu
Että on siinä asiaa. Onneksi Jone jakoi sähköpostiin kaikki paperit, että pääsee niitä vielä tutkiskelemaan illan mittaan.

Iltapäivällä Paula kertoi EA1:n puitteissa sairauksista ja niissä auttamisesta. Luokassa harjoiteltiin vierasesineen poistoa kaverin kanssa. Olisin voinut ottaa tästä harjoituksesta kuvan, kun Mari ja Timo tätä harjoittelivat, mutta ehkä on parempi että en ottanut. Olihan se aika kaksimielistä puuhaa Timo takana ja Mari... no niin. En siis ottanut siitä kuvaa.
Sitävastoin sain napattua ulkoa kuvan, kun opeteltiin elvyttämistä perinteisellä menetelmällä ja Deffalla.

Tämän lisäksi iltapäivästä jäi mieleen että punainenristi.fi/ensiapuohjeet, hengityksen-, verenkierron- ja tajunnan häiriöt, melko tukevat ja rivakkaat otteet ja tietenkin Sirisiriä kaupasta EA- laukkuun. Ja nyt perehtymään 3.7:n hallinnolliseen puoleen.

Päivän mietelause: "Minä kuulemma puhun liikaa".

13.8 - 15.8.
Keskiviikko - Torstai - Perjantai

Poiketen tavoistani kirjoittaa päivä kerrallaan, teenkin nyt Sipoonkorven kolmen päivän retkestä vain yhden kirjoituksen. Tässä runkona toimii Jonen reflektointipyyntö, jonka ymmärrän olevan myös kotitehtävä.

Keskiviikkoaamuna olin suunnitellusti 07.00 Selissä odottelemassa siirtymistä Sipoonkorpeen. Ennakkotehtävien mukaisesti olimme järjestäneet ryhmällemme yhteiskuljetuksen Timon autolla. Eilen illalla teimme myös kiireessä varasuunnitelman kaikelle, koska Emmi jumiintui Inariin ja Gerillä on vatsatauti. Juuri kun olimme lähdössä, Emmi ilmoitti kuitenkin olevansa tulossa Selistä mukaan kuljetukseen. Tosin kertoi olevansa 20 minuuttia myöhässä. Arvioimme, että olisimme silti aikataulussa hakemassa muita ryhmän jäseniä. Pakollinen kaupassakäynti Klaukkalassa viivästytti matkantekoa lisää yli kahdellakymmenellä minuutilla. Nyt ilmoitimme Sannille ja Miclulle uudesta aikataulusta ja noutopisteestä, jotta ehtisimme lähtöpaikalle ajoissa.

Ensimmäinen oppi ja parannusehdotus omaan toimintaan: Aikataulut kannattaa olla väljiä ja varasuunnitelma mietittynä aina etukäteen ja tarpeeksi seikkaperäisesti.

Ehdittiin ajoissa lähtöpaikalle. Kun ryhmä oli kasassa, siirryttiin metsään. Kokolailla raiskatun oloista polkua kohti ensimmäistä rastia, jonka yksi meistä tiesi olevan istutuslammen rannalla; Kirjolohta ja Nieriää. Koska emme aikoneet kilpailla rastiväleillä kenenkään muun kanssa kuin itsemme, kiersimme lammen hiljakseen elämyksien toivossa. Ja voi mahdoton kuinka paljon lammen pinnalla oli elämää. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti meidän oli tarkoitus myös kalastaa, mutta tulimme kuitenkin yhdessä siihen tulokseen, että toisella kerralla sitten. Jää enemmän aikaa nautiskelujen sulatteluun, ja punakylkisen proteiinin. Kun näen seuraavan retken suunnitelman, niin varmasti tarkistan aikataulut tarkasti, jotta voisin esimerkiksi ruokalistasuunnittelussa ottaa huomioon mahdollisen kalansaaliin. Varsinkin jos vielä osuu kohdalle tuollainen pomminvarma paikka - jos nyt sellaisia olemassa onkaan.
Raasteilla oli mm. tunnistustehtäviä. Opin, että myrkkysienillä on laajentunut pallomainen jalan juuri.

Reitti ensimmäiselle yöpymispaikalle oli paikka paikoin haastava. Juteltiin, että kartta on huono ja epätarkka. Mutta aina kun oltiin vahvasti tietoisia omasta sijainnista kartalla niin todettiin, että ei se kartan vika ole, jos rastia ei löydy. Opin, että suunnistamisessakin kannattaa ensin suunnitella, sitten ottaa tarkasti kompassisuunta, sitten liikkua suunnitelman mukaisesti tiedostaen koko ajan kuljetun matkan määrä. Jos vielä jaksaa keskittyä asiaan eikä hölötä muita, pääsääntöisesti onnistuu tavoitteissaan. 

Kyllä me oltiin molempina päivinä muutaman kerran niin eksyksissä että nolottaa. Mutta ylpeänä kannamme kunniakasta saavutustamme: Löysimme kaikki asetetut rastit. Toisiin menimme niin kuin Telekkä pönttöhön ja toisien kanssa jumppasimme soita edes taas. #ylpeämeistä.

Ja majoituspaikalle tultiin vesipisteen kautta 7 minuuttia myöhässä annetusta saapumisajasta - ensimmäisenä ryhmänä. Majotteet pystyyn ja iltaruoan laittoon. Tai itse olin ollut vastuussa ryhmälounaasta, joten tällä kerralla pääsin nauttimaan tekemättömyydestä. Ja pieneksi yllätyksekseni joku muukin osaa laittaa hyvää ruokaa maastossa. Puhumattakaan jälkiruoasta. Uskoo ken tahtoo, mutta meille tarjoiltiin puolukoita kuumassa kinuskikastikkeessa. Eikä muuten ollut pussikinuskia vaan se keitettiin siinä kalliolla trangiassa. Nam. 

Päivän palautteessa Keijon kanssa kerroimme nähneemme metson, teeren ja pikkutikan. #kaipaanhaulikkoani. Miclu lähti illalla kotiin kuumeessa. Meitä jäi neljä tarpojaa.

Minun ensimmäinen kokemus majottumisesta riippukeinussa.

Vettä tuli koko lailla illasta aamuun. Olisin tietysti voinut valita paikankin paremmin, mutta tuo Tokmannin €4,99 pressu ei oikein ajanut tarpin virkaa edes kohtuudella vaikka olin niin itselleni vakuuttanut. Mutta kokemuksista oppii, varsinkin huonoista. Kun aamulla on märkänä koko riippukeinu ja osa makuupussista, niin äkkiä alkaa raksuttamaan tyhmemmänkin päässä suunnitelman muutos seuraavan yön varalle. Onneksi makuupussini on sen verran laadukas, että sain sen kohtuudella kuivaksi ennen päivärasteille lähtöä. Ennen puolta päivää olin päättänyt investoida laadukkaaseen tarppiin, jota voi käyttää myös laavukankaana. Pressu toimikoon muissa viroissa.

Tämän toisen päivän rastit olivatkin sitten hiukan haastavampia; ainakin muutama niistä. Kilometrejä tuli aika paljon, mutta huumori säilyi kiitettävästi. Tässä meitä auttoi joviaali ryhmä, jolle taas kerran suurkiitokset. On kiva ja helppo pitää yllä pelihuumoria, kun kaikilla on avoin mieli toisia kohtaan. Aina niin ei ole, ja silloin alkaa kiristää.

Toisena päivänä tultiin leiriin paljon uupuneempana kuin ensimmäisenä. Taas pääsin nauttimaan todella nopeasti valmistuneesta illallisesta. Energian tarve olikin kova. Lounas kun oltiin korvattu hieman keveillä eväillä. Tallensin kovalevylle, että jos liikuntaa harrastetaan päivän aikana enemmän kuin 10 kilometriä, niin kannattaa olla tukevat eväät mukana. Eli ennakkosuunnittelun tärkeys! Samaan paikkaan tallentui se, että suolla kävellessä kannattaa kävellä aika lähellä kaveria. Upposin haarojani myöten suohon rinkan varaan, enkä varmaankaan omistaisi enää samoja saappaita ellei kaveri olisi ollut käden ulottuvilla. Pelastui ainakin saappaat, ettei vain muutakin. #kiitollinentimolle.

Luulisi, että ollaan hartaustilaisuudessa, mutta tosiasiassa tässä valmistaudutaan yörasteille. 

Keijo lähti Hyvinkäälle ja me vapaaehtoisille yörasteille. Pade alusti ja neuvoi, koitti hieman kannustaakin. Spiritti oli korkealla ryhmässä. Päätettiin kiertää vastapäivään, viitosesta ykköseen. Heti ensimmäisellä rastilla hoksattiin, että se oli virhe. Toista sitten etsittiin yli tunti. Kolmas ja neljäs taas meni niinkuin Strömsöössä mutta viimeistä hierottiin toista tuntia. Eikä leiriäkään meinattu löytää. Oli se vaikeata eikä ryhmäspirittikään ollut kovin korkealla. Mutta päästiin kumminkin yhteistuumin läpimärkinä takaisin.
Meille kaikille ei oikein löytynyt sijaa leirin "majatalossa", joten vetäydyin tarppini alle märissä tamineissa. T-paita ja alushousut olivat kuivat, joten kömmin makuupussiin ja ennen kuin huomasinkaan, tallustelin jo autuaammilla metsästysmailla aamu seisemään asti.

Aamu alkoi tapojeni mukaisesti hammaspesulla ja pikaisella aamiaisella. Vaatteet päälle ja iso nuotio vaatteiden kuivatusta varten. Housut sain kuivaksi jo ennen kuin porukkaa alkoi ilmestyä nuotiolle aamiaiselle. Takki kuivui vasta kotona. Hankintalistalle piirsin kevyet sadevaatteet.

Reissun viimeiset rastit olivat Ponun perinnepolku, mistä jokainen ryhmä valmisti tuotteen ja hissipuheen. Meidän ryhmän esitys oli ehkä paras mitä olen ollut tekemässä.

Hypättiin boxin ulkopuolelle, hyvästeltiin estot ja annettiin palaa. Ainakin suosionosoituksista päätellen meidän ajatus ostettiin. Ja esityksestä tuli hattuun välitöntä palkkaakin.
Paluumatka tehtiin suunnitelman mukaisesti. Kotiin päästyä olin aika väsynyt mutta hyvillä mielin.

Muutamia yleisiä huomioita retkestä.
- Pärjään edelleen hyvin erilaisten ihmisten kanssa
- Silti erilaisuuden sietämisessä minullakin on vielä paljon opittavaa
- Kunto voisi olla kovempi, mutta eiköhän tuo tuosta parane

Tällaisesta retkestä oppimismielessä olisin valmis maksamaan ehkä muutaman satasen. Mutta laskuttaisin ainakin €400 osallistujalta.

12.8.
Tiistai

Heti aluksi tunnustan tehneeni syntiä.
Kun aloin kirjaamaan tapahtuneita asioita bloginomaiseen muotoon, päätin vakaasti tehdä sen aina tapahtumapäivän iltana. Näin saisin vangittua mahdollisimman paljon ja mahdollisesti olennaisimman, jotta palatessani asiaan voisin palauttaa asioita kronologisessa järjestyksessä mieleeni ja myös oppia sekä sisäistää niitä.
Nyt on sunnuntai-ilta, 17.8, ja minä olen tehnyt siis syntiä. Mutta helpottuneena tunnustuksesta aion muina miehinä kirjata nyt koko loppuviikon asiat tiistaista perjantaihin ikäänkuin mitään arveluttavaa ei olisi tapahtunut.

Tiistaina siis suoritettiin kajakkimelontakurssin toinen päivä. Aamulla meinattiin myöhästyä Vuosaaresta, kun liikenneruuhkat olivat melko valtavat. Satoi todella rankasti. Autossa juteltiin melonnasta merellä, sateesta ja tuulesta. Taas laukkasi Järvi-Suomen kasvatin mielikuvitus villisti.
Melonta sinänsä oli taas varsin mukavaa. Mutta jos kastuu ennen kymmentä aamulla, meloo 5 tuntia yhdellä evästauolla ja suorittaa pelastautumisharjoitteet vielä päivän päätteeksi, niin saa olla melko innostunut melonnasta, että jatkaisi harrastusta. Pelko paleltumisesta sai ainakin minut huhkimaan aktiivisesti kiikkerässä kajakissa. Olin aistivinani, että muutamalla muullakin mukavuusalueen raja oli karannut ristiaallokkoon ja riskinottohalu oli valunut suolaisina pisaroina hihansuusta ranteen kautta pitkälle kohti kainaloa.
Karautin ensimmäisenä kajakkini rantakivetykselle uimisen jälkeen. Pikainen aukkopeiton ja kelluntaliivin huuhtelu ja pitkä, rauhallinen ja melko kuuma suihku. Ajattelin, että tätä ei voita mikään, vaan vähän taas tiesin. Kun tulin kuivissa ja lämpimissä vaatteissa nyt jo aurinkoiselle Natura Vivan terassille, niin minua odotti kuvan mukainen lämmin yllätys. Ou jees!

Kuuma kaakao oli juuri se tekijä, minkä takia minä en inhoa kajakkimelontaa merellä. #Elinaonihana.
Päivän mietelause: "nyt kaikille kuumat kaakaot".

11.9.
Maanantai
Viikko alkoi leppoisasti nokikahveilla Opiston rannassa. Pade valmisteli meille hyvin perusteellisesti oppaan näkökulmasta kanoottiretken toteutuksen ennakointeineen ja huomioineen ja alkulämmittelyineen. Sää helli taas meitä ja loi uskoa siihen, että huomisen ennuste vielä muuttuisi. Käytiin saaressa tarkastamassa tuleva epävirallinen yöpymispaikka ja tietenkin harjoiteltiin rantautumista ja vesillelaskua.

 Ja retken päätteeksi tietenkin tehtiin tarvittava kalustohuolto. Minua onni potki, kun parini oli kovin omatoiminen ja ahkera.

Oikeastaan jo vähän nolotti, joten änkesin itsenikin työn touhuun mukaan. Tässä pidän kanoottia vakaana, ettei hyvin sujuva urakka vaan olisi alkanut tökkiä. 

Lounaaksi palattiin Opiston grillikatokselle. Nyyttäriruoat kelpasivat myös Padelle - vaikka aluksi kainostelikin asiassa - ja kylläpä ne maistuivatkin hyviltä.

Keijo alusti iltapäivällä Sipoonkorven tekemisiä. Puhuttiin tavoitteista, toteutuksesta, aikatauluista ja yleisistä järjestelyistä. Nyt myös Keijolla oli sellainen ote, että meidän pitäisi alkaa ajattelemaan niin kuin oppaan kuuluu ajatella. Saarnassa vilahteli seuraavanlaisia asioita:
Exelissä oleva kronologisessa järjesteyksessä oleva muistilista suunnitelmasta joka pitää sisällään mm. kuljetukset, ruokalistat, varusteiden ja ruokien hankinta, ryhmäkohtaiset tavarat, säätiedot, EA:t, kirveet, sahat, vetovastuut, maastoanalyysit, kohteen säännöt ja rajotteet, lupa-asiat, lailliset tulentekopaikat ja -majoitteet, kartat, kompassit, lisävirrat, ICE- listat, mahdolliset sairaudet ja rajoitteet, oma terveys ja tietenkin riskianalyysi sekä turva- ja pelastussuunnitelma. Aika pitkä lista aika tärkeitä asioita. Näihin varmaankin tulee rutiini kun näitä vaan alkaa tehdä.
Noh, ryhmissä vielä kerrattiin pikaisesti mitä oli aikaisemmin sovittu ja rakennettiin varasuunnitelma loppuviikon toteuttamisesta. Ihan vaan kaiken varalta kun yksi kökkii Inarissa ja toisella on vatsatauti. Heh.

Päivän mietelause: "3:n P:een sääntö on että pitää pystyä puhumaan ja 4:n P:een että pupillit pullistuvat päästä pois."

8.9.
Perjantai

Aamu verkoilla. Yksinäinen särki lokille ja ahvenet kalastajille. Loistava aamiaisvinkki: Loimutettua ahventa, maistuis varmaan sullekin. Siika jäi vielä kokematta, mutta kyllähän me niitäkin vielä löydetään, kunhan vedet viilenevät.

Iltapäivällä - kun muut saivat Hygiopintonsa suoritettua - saatiin Sipoonkorpimateriaalia ja -infoa. Taas ryhmäydyttiin uudestaan ja alettiin suunnittelemaan ensiviikon retkeä. Kyydit, majotteet, keittimet, ruoat, vastuualueet. Saatiin hyvin sovittua, kun puolet puuttuivat. Heh. Turvallisuus yms. suunnitelmat jätettiin maanantaille.

Sitä vain jäin miettimään, että kuinkahan sitä jaksaa ensi viikon. Ma-Ti melontaa ja Ke-To-Pe eräilyä.  Noh, kun tekee parhaansa, niin sillon pärjää.

Päivän mietelause: "Viimeisellä illallisella syödään aikaisempien ruokailujen jämät tyyliin kaikki kokkaa."

7.9.
Torstai

Päivän luennoitsija Tero Toivanen oli kyllä yksi sujuvasanaisimmista melkein professoreista, mitä olen kuunnellut. Hänen aiheensa olivat:
1. Miten Suomen on muututtava, kun ilmastonmuutos muuttaa kaiken?
2. Miten paikallishistoria voidaan muuttaa tarinaksi, tuotteeksi ja ennenkaikkea rahaksi?
Varsinkin tuota toista aihetta odotin innolla ja voi sitä harmia, kun tajusin kesken päivän, että emme ehdi käsitellä aihetta lainkaan. Onneksi Pade pelasti tilanteen ja kertoi ennen lounasta, että Tero (hieno nimi) tulee toisella kerralla pitämään meille yhteisluennon juuri tuosta aiheesta. Hyvä Pade!

Ensimmäisestä aiheesta tuli niin tavaton määrä niin tavattoman hyvin perusteltua ja tavattoman inhorealistista infoa, että tyydyn muistelemaan sitä ohessa olevilla slideilla ja muutamilla muistiinpanoillani. Loogisuus ja järjestelmällisyys eivät kuulu tulevaan, toisin kuin Teron (hieno nimi) luennossa.

Mitä tapahtui teollistumisen ja toisen maailmansodan jälkeen hiilipäästöissä!!!

Kaikki pitää ajatella uudestaan. Siis ihan kaikki!

Hiililaki määrittelee, vaan kukahan toteuttaa???

Tuomiopäivän holvi, ahdistus, Planetary Boudaries, ilmastonmuutos, 6. joukkosukupuuton aalto, ahdistus, ekosysteemien katoaminen tai heikentyminen, saastuminen, väestön kasvu, liikakulutus, ahdistus, apua! Asenteen muuttaminen on todella vaikeata varsinkaan jos ei ole motivaatiota muuttua. Välistä melkein professori tuikkasi kysymyksellä: Millaisia ovat tulevaisuuden liikeideat ja toisaalta millaista on tulevaisuuden työ? Äää tota... ööö. Noh, hän vastasi itse: 

Suoraan ihmisen hyvinvointiin satsaavia töitä, jotka eivät sisällä hiilijalanjälkeä kuten hoiva, kasvatus, koulutus, palvelut kuten esim. Erä- ja luonto-oppaan palvelut. Hieman toivoa päivään. Jee! Niinkuin myös omaan ajatusmaailmaan: Puutaloasuminen, satokausiajattelu, lähituotanto, omavaraisuus, lyhyt kuljetusketju niin ruoalle kuin myös hyödykkeille, liikkumisen hidastuminen ja paikallistuminen sekä ajatus siitä että ihminen on luotu liikkumaan...omin jaloin. 

Loppujen lopuksi luento muuttui positiiviseksi. Loistava kaveri (hieno nimi) ja omia ideologioitani tukevaa tekstiä sujuvasti ilmaistuna. Tuskin maltan odottaa Teron toisen aiheen luentoa.

Päivän mietelause: "Antropogeeninen (ihmisen aiheuttama) ilmastonmuutos on järisyttävä, mutta ratkaistavissa."

P.S. Paden masinoima ryhmätyö aiheesta olikin sitten kuin oltaisiin palattu 20 vuotta taaksepäin. Ei tuommoisia enää, pliis. Ryhmäytyä voi muutenkin uusien ihmisten kanssa.

P.P.S. Onneksi laskettiin siikaverkot päivän päätteeksi. Jäi hyvä lähiruoan maku suuhun tai ainakin huomisaamun odotukseen.

6.9.
Keskiviikko

Paatti, meri ja minä. Kuten kuvasta näkyy niin yksi puuttuu.
Meitä järvisuomen kasvatteja - ainakin minua - on aina hirvittänyt ajatus veneilystä merellä. Ainakin yksin. Sillä rannattomalla, pohjattomalla ja myrskyävällä altaalla, jota pitkin pääsee vaikka Amerikkaan.

Tilanne tietenkin helpottuu merkittävästi, kun on kavereita matkassa. Tässä vaiheessa aurinko paistoi, ihmiset juttelivat leppoisia ja itselläkin oli ranteet hieman löystyneet. Hyvät ja perusteelliset opit sopivasti jaksotettuina loivat uskoa omaan osaamiseen ja kykyihin liikkua, kaatua, pelastua ja pelastaa myös tässä ihmiselle niin epäluonnollisessa ympäristössä.

Aamupäivästä lyhyen priifin jälkeen merelle. Rannasta lähtöä, kaarrosta, peruuttamista, suoraan, sivuttain, myötätuuleen, vastatuuleen ja rantautuminen. Tauko Melkonsaaressa ja takaisin lounaalle. Meille oli luvattu, että uida ei tarvitse kuin vasta iltapäivän lopuksi.
Iltapäivällä ei pitkää reissua tehty. Muutama tehokas harjoite ja hups ja plups. Taas oltiin märkiä. Ja kylmissään. Mutta kokemusta rikkaampia.

Summa summarum: Onnistuuhan se liikkuminen näinkin ja ihan kivaa oli, mutta kajakkiopasta minusta tuskin tulee.

Juuri kun oltiin lähdössä kotiin kuivat päällä, niin Opas kehotti kaikkia välinehuoltoon. Niimpä niin, nekin täytyy aina huoltaa.

Päivän mietelause: "Mulla meni puoli päivää miettiessä että oliko se toinen opas mies vai nainen."

5.9.
Tiistai

Kun tulin tähän kouluun, niin luulin tätä kouluksi. Todellisuudessa tämä on nautiskelua ja mukavien asioiden oppimista mukavassa ympäristössä mukavien ihmisten ympäröimänä. Vai mitä mieltä olet tällaisesta koulupäivästä:

Aamulla suoraan rantaan ja nokipannut tulille. Kahvittelua, turva-asioita ja inkkareilla järvelle.
Ensikertalaisena ainakin huikea kokemus niin parin kanssa kuin yksinkin. Mutta ottaahan se melko eri koville, vaikka ei kymmeniä kilometrejä melottukaan. Nyt illalla sen huomaa.  Kuinkahan sujuu seuraava aamu.
Pikainen lounas Opistolla ja taas pannut kuumaksi. Vähän lisää tekniikka- ja kaatumis/pelatamisjuttuja ja taas järvelle. Nyt jätettiin ne asiat rannalle, mitä ei halunnut kastella. Ja kaatuuhan se Inkkarikin melko helposti. Ja vaatteet kastuu. Noh, kanootit oikeinpäin, kuskit takaisin pukille ja uudestaan.
Kahden maissa kanootit säilytykseen ja henkilökohtaisen kaluston huolto. Itse ehdin pikaisesti myös lämmittelemään saunassa.
Lähtökahveilla mietittiin jo seuraavaa päivää. Kajakeilla merellä. Taas jotain uutta.

Päivän mietelause: " Käytetäänkö Inkkarikanooteissa kypärää? Ei kun sulkapäähinettä."

P.S. Taas oli niin jännää, että unohtui kuvan ottaminen

4.9.
Maanantai

Aamulla Jone vahvisti viikon aktiviteetit, minkä jälkeen hän ja Pade tykittivät lounaaseen asti asiaa näyttökokeista. Ohessa lista, missä pakollisena 3.1 ja vapaavalintaiset. Listasta puuttuu metsästysoppaana toimiminen. Vastaava lista ja tarkemmat selitykset sen sisällöstä löytyy Kio:n sivuilta. Muista printata tämä raamattu kansioon.

Aamupäivästä mieleenjääneitä asioita epämääräisessä järjesteyksessä:
- 3.1 on kaikille pakollinen, joka suoritetaan kuluvan vuoden aikana
- 4 valinnaista, joita voi yhdistää parhaimmillaan jopa 3,5 suoritukseen yllä kerralla
- Näitä valinnaisia voi korvata olevalla ammattitutkinnolla, esim. Merkonomitutkinnolla. Tästä lisää
  henkilökohtaistamisissa tulevina viikkoina
- Visit Finland --> Stopowerfinland --> myyntikanava mikroyrittäjälle
- Vastuuvakuutus, oma eläkevakuutus, mahdolliset asiakkaiden lisävakuutukset

Näyttökoe
- dokumentoitu suunnitelma tuotekortteineen ja liitteineen
- riskianalyysi ja turvallisuussuunnitelma sekä pelastussuunnitelma
- toteutus asiakkaille min. 6 pax
- Arvioidaan kolmikantana joka hyväksytty tai hylätty

Pade painotti omasta mielestään tärkeintä osa-aluetta - Erä- ja luonto-opasyrittäjyyttä - eikä turhaan. Aion sen myös käydä, vaikka aikoinani olen suorittanut Yrittäjyyden ammattitutkinnon. Aika kultaa muistoja.

















Jos aamupäivä oli tykitystä niin iltapäivällä sitten ammuttiin nopeatempoisella sarjatuliaseella ilman taukoja. Varmasti voin sanoa, että mieleen jäi se, että jos haava vuotaa, niin painetaan ensin niin kovaa ja pitkään jollain kankaalla, että vuoto loppuu. Ja että herätä - hälytä - hengitys.

Tavoitteeksi kurssille Paula asetti seuraavaa: Osaa aktivoida auttamisen ketjun ja toimia itse ensiapuvaiheessa. Ketju kuvattu ohessa.
- Ennakointi, ensiapu, tilannearvio, hätäilmoitus, ensiaputoimet, opastus, ensivaste, ensihoito, kuljetus, sairaalahoito jne...

Ja näitä hokemia on vielä varmaan monia, mutta tässä taas yksi.
Kun tule tapahtumapaikalle, niin
1. Pelasta
2. Auta
3. Varoita
4. Hälytä
Tätäkin toimintaa ohjaa johtovastuun ottava henkilö, joiksi meitäkin koulutetaan.
















Oppaan reppuuni on alkanut kertyä tavaraa. Nyt siellä on:
- Kuiva vaatekerta
- Taukotakki/housut
- EA- välineet merkatulla paikalla rinkassa
- Turvallisuussuunnitelma
- Avaruuslakana (Eurokankaasta metritavarana n. 5€/m)

Tämä täydentyy opiskelujen edetessä.

Teoriaosuuden jälkeen siirryttiin maastoon harjoittelemaan tilanteita. Paineside kiristetään yllättävän kireälle. Ja jos vieläkin vuotaa, niin vieläkin kireämmälle. Ja hyvällä ennakkosuunnittelulla voi edesauttaa tekemisen laatua tilanteen sattuessa. Plan B on siis hyvä olla repussa. Ja nyt en tarkoita Autralialaista Shiraz- ja Tempranillorypäleistä valmistettua mehevää ja hilloista punaviiniä, vaikka siinä onkin alkuperämaallensa tyypilliseen tapaan kokolailla paljon - 15 % - alkoholia viiniksi.

Päivän mietelause: "Tosivaara on turvasana."

1.9.

Perjantai

Saarijärven Keijo opetti meille koko päivän sieniä, jäkäliä ja kääpiä. Pauliina kävi pelottelemassa, että ensiviikolla sovittaisiin päivämäärä lajitentille aiheesta. Luokassa oli poikkeuksellisen hiljaista, kun Keijo lupasi, että jos nyt kuuntelee, niin pääsee tentistä läpi. ”Taso sillälailla, että tämon tatti ja tämon hapero.”

Sienen kerättävä osa on itiöemä. Loput jää maan alle. Ne ei siis lopu, vaikka noukkisi kaikki näkyvät kerralla pois. Lohdullista, mutta sitten lajien kimppuun. Käytiin tatit, rouskut, haperot, mesisienet, vahverot, orakkaat, huhtasieni ja korvasieni. Ja tietenkin myrkylliset sellaiset.

Lounaan jälkeen käävät ja jäkälät. Niistä jäi mieleen että Taulakääpä on kaviomainen ja taulapäällä on taulaa korvissa eikä se kuule mitään. Ja että Isohirvenjäkälää voi friteerata ja tarjota näytössä asiakkaille.

Loppuiltapäivällä oltiin taas puistossa, tällä kerralla sienijahdissa.

Mikä mikä? Ei tommosta uskalla ottaa käteen. 

Aika paljon löydettiin muuten sieniä. Saalis reppuun ja vastatuuleen kotia kohti.

Päivän mietelause: ” Tatti on heleppo tietää notta tämon tatti.”

P.S. Nyt sienten puhdistus, ruoanlaitto ja verkot viikonlopuksi veteen.