13.8 - 15.8.
Keskiviikko - Torstai - Perjantai

Poiketen tavoistani kirjoittaa päivä kerrallaan, teenkin nyt Sipoonkorven kolmen päivän retkestä vain yhden kirjoituksen. Tässä runkona toimii Jonen reflektointipyyntö, jonka ymmärrän olevan myös kotitehtävä.

Keskiviikkoaamuna olin suunnitellusti 07.00 Selissä odottelemassa siirtymistä Sipoonkorpeen. Ennakkotehtävien mukaisesti olimme järjestäneet ryhmällemme yhteiskuljetuksen Timon autolla. Eilen illalla teimme myös kiireessä varasuunnitelman kaikelle, koska Emmi jumiintui Inariin ja Gerillä on vatsatauti. Juuri kun olimme lähdössä, Emmi ilmoitti kuitenkin olevansa tulossa Selistä mukaan kuljetukseen. Tosin kertoi olevansa 20 minuuttia myöhässä. Arvioimme, että olisimme silti aikataulussa hakemassa muita ryhmän jäseniä. Pakollinen kaupassakäynti Klaukkalassa viivästytti matkantekoa lisää yli kahdellakymmenellä minuutilla. Nyt ilmoitimme Sannille ja Miclulle uudesta aikataulusta ja noutopisteestä, jotta ehtisimme lähtöpaikalle ajoissa.

Ensimmäinen oppi ja parannusehdotus omaan toimintaan: Aikataulut kannattaa olla väljiä ja varasuunnitelma mietittynä aina etukäteen ja tarpeeksi seikkaperäisesti.

Ehdittiin ajoissa lähtöpaikalle. Kun ryhmä oli kasassa, siirryttiin metsään. Kokolailla raiskatun oloista polkua kohti ensimmäistä rastia, jonka yksi meistä tiesi olevan istutuslammen rannalla; Kirjolohta ja Nieriää. Koska emme aikoneet kilpailla rastiväleillä kenenkään muun kanssa kuin itsemme, kiersimme lammen hiljakseen elämyksien toivossa. Ja voi mahdoton kuinka paljon lammen pinnalla oli elämää. Alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti meidän oli tarkoitus myös kalastaa, mutta tulimme kuitenkin yhdessä siihen tulokseen, että toisella kerralla sitten. Jää enemmän aikaa nautiskelujen sulatteluun, ja punakylkisen proteiinin. Kun näen seuraavan retken suunnitelman, niin varmasti tarkistan aikataulut tarkasti, jotta voisin esimerkiksi ruokalistasuunnittelussa ottaa huomioon mahdollisen kalansaaliin. Varsinkin jos vielä osuu kohdalle tuollainen pomminvarma paikka - jos nyt sellaisia olemassa onkaan.
Raasteilla oli mm. tunnistustehtäviä. Opin, että myrkkysienillä on laajentunut pallomainen jalan juuri.

Reitti ensimmäiselle yöpymispaikalle oli paikka paikoin haastava. Juteltiin, että kartta on huono ja epätarkka. Mutta aina kun oltiin vahvasti tietoisia omasta sijainnista kartalla niin todettiin, että ei se kartan vika ole, jos rastia ei löydy. Opin, että suunnistamisessakin kannattaa ensin suunnitella, sitten ottaa tarkasti kompassisuunta, sitten liikkua suunnitelman mukaisesti tiedostaen koko ajan kuljetun matkan määrä. Jos vielä jaksaa keskittyä asiaan eikä hölötä muita, pääsääntöisesti onnistuu tavoitteissaan. 

Kyllä me oltiin molempina päivinä muutaman kerran niin eksyksissä että nolottaa. Mutta ylpeänä kannamme kunniakasta saavutustamme: Löysimme kaikki asetetut rastit. Toisiin menimme niin kuin Telekkä pönttöhön ja toisien kanssa jumppasimme soita edes taas. #ylpeämeistä.

Ja majoituspaikalle tultiin vesipisteen kautta 7 minuuttia myöhässä annetusta saapumisajasta - ensimmäisenä ryhmänä. Majotteet pystyyn ja iltaruoan laittoon. Tai itse olin ollut vastuussa ryhmälounaasta, joten tällä kerralla pääsin nauttimaan tekemättömyydestä. Ja pieneksi yllätyksekseni joku muukin osaa laittaa hyvää ruokaa maastossa. Puhumattakaan jälkiruoasta. Uskoo ken tahtoo, mutta meille tarjoiltiin puolukoita kuumassa kinuskikastikkeessa. Eikä muuten ollut pussikinuskia vaan se keitettiin siinä kalliolla trangiassa. Nam. 

Päivän palautteessa Keijon kanssa kerroimme nähneemme metson, teeren ja pikkutikan. #kaipaanhaulikkoani. Miclu lähti illalla kotiin kuumeessa. Meitä jäi neljä tarpojaa.

Minun ensimmäinen kokemus majottumisesta riippukeinussa.

Vettä tuli koko lailla illasta aamuun. Olisin tietysti voinut valita paikankin paremmin, mutta tuo Tokmannin €4,99 pressu ei oikein ajanut tarpin virkaa edes kohtuudella vaikka olin niin itselleni vakuuttanut. Mutta kokemuksista oppii, varsinkin huonoista. Kun aamulla on märkänä koko riippukeinu ja osa makuupussista, niin äkkiä alkaa raksuttamaan tyhmemmänkin päässä suunnitelman muutos seuraavan yön varalle. Onneksi makuupussini on sen verran laadukas, että sain sen kohtuudella kuivaksi ennen päivärasteille lähtöä. Ennen puolta päivää olin päättänyt investoida laadukkaaseen tarppiin, jota voi käyttää myös laavukankaana. Pressu toimikoon muissa viroissa.

Tämän toisen päivän rastit olivatkin sitten hiukan haastavampia; ainakin muutama niistä. Kilometrejä tuli aika paljon, mutta huumori säilyi kiitettävästi. Tässä meitä auttoi joviaali ryhmä, jolle taas kerran suurkiitokset. On kiva ja helppo pitää yllä pelihuumoria, kun kaikilla on avoin mieli toisia kohtaan. Aina niin ei ole, ja silloin alkaa kiristää.

Toisena päivänä tultiin leiriin paljon uupuneempana kuin ensimmäisenä. Taas pääsin nauttimaan todella nopeasti valmistuneesta illallisesta. Energian tarve olikin kova. Lounas kun oltiin korvattu hieman keveillä eväillä. Tallensin kovalevylle, että jos liikuntaa harrastetaan päivän aikana enemmän kuin 10 kilometriä, niin kannattaa olla tukevat eväät mukana. Eli ennakkosuunnittelun tärkeys! Samaan paikkaan tallentui se, että suolla kävellessä kannattaa kävellä aika lähellä kaveria. Upposin haarojani myöten suohon rinkan varaan, enkä varmaankaan omistaisi enää samoja saappaita ellei kaveri olisi ollut käden ulottuvilla. Pelastui ainakin saappaat, ettei vain muutakin. #kiitollinentimolle.

Luulisi, että ollaan hartaustilaisuudessa, mutta tosiasiassa tässä valmistaudutaan yörasteille. 

Keijo lähti Hyvinkäälle ja me vapaaehtoisille yörasteille. Pade alusti ja neuvoi, koitti hieman kannustaakin. Spiritti oli korkealla ryhmässä. Päätettiin kiertää vastapäivään, viitosesta ykköseen. Heti ensimmäisellä rastilla hoksattiin, että se oli virhe. Toista sitten etsittiin yli tunti. Kolmas ja neljäs taas meni niinkuin Strömsöössä mutta viimeistä hierottiin toista tuntia. Eikä leiriäkään meinattu löytää. Oli se vaikeata eikä ryhmäspirittikään ollut kovin korkealla. Mutta päästiin kumminkin yhteistuumin läpimärkinä takaisin.
Meille kaikille ei oikein löytynyt sijaa leirin "majatalossa", joten vetäydyin tarppini alle märissä tamineissa. T-paita ja alushousut olivat kuivat, joten kömmin makuupussiin ja ennen kuin huomasinkaan, tallustelin jo autuaammilla metsästysmailla aamu seisemään asti.

Aamu alkoi tapojeni mukaisesti hammaspesulla ja pikaisella aamiaisella. Vaatteet päälle ja iso nuotio vaatteiden kuivatusta varten. Housut sain kuivaksi jo ennen kuin porukkaa alkoi ilmestyä nuotiolle aamiaiselle. Takki kuivui vasta kotona. Hankintalistalle piirsin kevyet sadevaatteet.

Reissun viimeiset rastit olivat Ponun perinnepolku, mistä jokainen ryhmä valmisti tuotteen ja hissipuheen. Meidän ryhmän esitys oli ehkä paras mitä olen ollut tekemässä.

Hypättiin boxin ulkopuolelle, hyvästeltiin estot ja annettiin palaa. Ainakin suosionosoituksista päätellen meidän ajatus ostettiin. Ja esityksestä tuli hattuun välitöntä palkkaakin.
Paluumatka tehtiin suunnitelman mukaisesti. Kotiin päästyä olin aika väsynyt mutta hyvillä mielin.

Muutamia yleisiä huomioita retkestä.
- Pärjään edelleen hyvin erilaisten ihmisten kanssa
- Silti erilaisuuden sietämisessä minullakin on vielä paljon opittavaa
- Kunto voisi olla kovempi, mutta eiköhän tuo tuosta parane

Tällaisesta retkestä oppimismielessä olisin valmis maksamaan ehkä muutaman satasen. Mutta laskuttaisin ainakin €400 osallistujalta.