12.8.
Tiistai

Heti aluksi tunnustan tehneeni syntiä.
Kun aloin kirjaamaan tapahtuneita asioita bloginomaiseen muotoon, päätin vakaasti tehdä sen aina tapahtumapäivän iltana. Näin saisin vangittua mahdollisimman paljon ja mahdollisesti olennaisimman, jotta palatessani asiaan voisin palauttaa asioita kronologisessa järjestyksessä mieleeni ja myös oppia sekä sisäistää niitä.
Nyt on sunnuntai-ilta, 17.8, ja minä olen tehnyt siis syntiä. Mutta helpottuneena tunnustuksesta aion muina miehinä kirjata nyt koko loppuviikon asiat tiistaista perjantaihin ikäänkuin mitään arveluttavaa ei olisi tapahtunut.

Tiistaina siis suoritettiin kajakkimelontakurssin toinen päivä. Aamulla meinattiin myöhästyä Vuosaaresta, kun liikenneruuhkat olivat melko valtavat. Satoi todella rankasti. Autossa juteltiin melonnasta merellä, sateesta ja tuulesta. Taas laukkasi Järvi-Suomen kasvatin mielikuvitus villisti.
Melonta sinänsä oli taas varsin mukavaa. Mutta jos kastuu ennen kymmentä aamulla, meloo 5 tuntia yhdellä evästauolla ja suorittaa pelastautumisharjoitteet vielä päivän päätteeksi, niin saa olla melko innostunut melonnasta, että jatkaisi harrastusta. Pelko paleltumisesta sai ainakin minut huhkimaan aktiivisesti kiikkerässä kajakissa. Olin aistivinani, että muutamalla muullakin mukavuusalueen raja oli karannut ristiaallokkoon ja riskinottohalu oli valunut suolaisina pisaroina hihansuusta ranteen kautta pitkälle kohti kainaloa.
Karautin ensimmäisenä kajakkini rantakivetykselle uimisen jälkeen. Pikainen aukkopeiton ja kelluntaliivin huuhtelu ja pitkä, rauhallinen ja melko kuuma suihku. Ajattelin, että tätä ei voita mikään, vaan vähän taas tiesin. Kun tulin kuivissa ja lämpimissä vaatteissa nyt jo aurinkoiselle Natura Vivan terassille, niin minua odotti kuvan mukainen lämmin yllätys. Ou jees!

Kuuma kaakao oli juuri se tekijä, minkä takia minä en inhoa kajakkimelontaa merellä. #Elinaonihana.
Päivän mietelause: "nyt kaikille kuumat kaakaot".