26.9.
Tiistai

Yrttimumolassa meidän ryhmä säntäsi suolle rahkasammalen ja suopursun metsästykseen. "Karpaloitakin voisi tuoda, jos sellaisia löytyy", tokaisi mummo.

Ja kyllähän niitä löytyi. Ja oikein olan takaa.

En meinannut saada muuta ryhmää enää takaisin autolle, kun oli niin paljon karpaloita. Kuvassa kerääjät ovat olleet saman neliömetrin alueella jo yli kymmenen minuuttia.

Yrtimummolla oli muutamia kivoja vinkkejä. Esimerkkinä nostan jalkakylvyn: Rahkasammalta ja suopursua, lämmintä vettä ja jalat kylpyyn. Retkellä voi hemmotella väsyneitä jalkojaan, kun laittaa emmeet muovipussiin ja jalat perässä. Meinaan koittaa, kuulostaa rentouttavalta turvonneille ja väsyneille jaloille.

Mummo tarjosi meille myös yrttikeittoa. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt; eihän kaali, porkkana tai peruna eikä eri sipulit mitään yrttejä ole. Minulle on opetettu, että jos ruoan nimi on vaikkapa yrttisoppa tai kaalisoppa, niin 70% keiton raaka-aineista pitää olla sitä, mitä tittelissä sanotaan. Sama juttu jälkiruoassa. Pihlajanmarjashotti, missä oli mm. jugurttia aivan varmasti enemmän kuin pihlajanmarjoja. Ainakin värin ja maun perusteella. Noh, minähän nyt olen tällainen...

Lounaan jälkeen pidettiin sieninäyttely. Mari laittoi ainakin minun pääni aivan sekaisin. Ja nyt en tarkoita sitä miellyttävää sekaisinoloa, vaan niin paljon tietoa eri sienistä, että minun oli pakko siirtyä syrjään, ettei vaatimattomat oppini sienitenttiä varten olisi ihan sekoittuneet infotulvaan.

Kylläpä se meitin Mari tietääkin TODELLA paljon sienistä!

Hieman jäi sekava tunnelma koko päivästä. Liekö siitä johtuvaa, kun olin eilisen toipilaana kotona.

Päivän mietelause: "Meitä on moneen junaan, ja osa jää asemallekin."