1.9.

Perjantai

Saarijärven Keijo opetti meille koko päivän sieniä, jäkäliä ja kääpiä. Pauliina kävi pelottelemassa, että ensiviikolla sovittaisiin päivämäärä lajitentille aiheesta. Luokassa oli poikkeuksellisen hiljaista, kun Keijo lupasi, että jos nyt kuuntelee, niin pääsee tentistä läpi. ”Taso sillälailla, että tämon tatti ja tämon hapero.”

Sienen kerättävä osa on itiöemä. Loput jää maan alle. Ne ei siis lopu, vaikka noukkisi kaikki näkyvät kerralla pois. Lohdullista, mutta sitten lajien kimppuun. Käytiin tatit, rouskut, haperot, mesisienet, vahverot, orakkaat, huhtasieni ja korvasieni. Ja tietenkin myrkylliset sellaiset.

Lounaan jälkeen käävät ja jäkälät. Niistä jäi mieleen että Taulakääpä on kaviomainen ja taulapäällä on taulaa korvissa eikä se kuule mitään. Ja että Isohirvenjäkälää voi friteerata ja tarjota näytössä asiakkaille.

Loppuiltapäivällä oltiin taas puistossa, tällä kerralla sienijahdissa.

Mikä mikä? Ei tommosta uskalla ottaa käteen. 

Aika paljon löydettiin muuten sieniä. Saalis reppuun ja vastatuuleen kotia kohti.

Päivän mietelause: ” Tatti on heleppo tietää notta tämon tatti.”

P.S. Nyt sienten puhdistus, ruoanlaitto ja verkot viikonlopuksi veteen.